maanantai 19. syyskuuta 2016

Maailman söpöin lasagne


Törmäsin tänään Facebookissa tällaiseen supersuloiseen lasagneohjeeseen. Pakko jakaa täälläkin, kun oli niin kerrassaan hurmaavasti tehty.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kivipatsaat

Viime sunnuntaina olin kävelyllä pikkuveskulla. Yllätyin kun näin rantaan ilmestyneen näitä kivirakennelmia, olivat niin arkaaisen ja mystisen näköisiä. Ilmeisesti useat ihmiset rakennelleet niitä, yhden isän näinkin kasaavan rantaan uutta kivipatsasta. Jotkut kivipatsaista olivat melkein rakennustaiteen taidonnäytteitä, ihme että pysyivät kasassa.

Joskus aiemmin kesällähän näitä oli myös ilmestynyt Vesijärven rantaan, mutta joku nainen oli mennyt purkamaan kaikki pois lapsille vaarallisina. Eivät patsaat mitään isoja olleet tai isoista lohkareista tehtyjä, mutta toki siinä voisi vahinko sattua, jos päästää jälkikasvunsa juoksentelemaan niiden keskelle. Luultavasti suurin osa vanhemmista kuitenkin sen verran katsoo lastensa perään.

Joka tapauksessa ranta ja rantaviiva sai ihan uuden ja yllättävän ilmeen näistä kiviveistoksista.








sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Hienossa paikassa

Oltiin eilen vierailulla entisen opettajamme ja hänen vaimonsa mökillä ja hän vei meidät hienoon paikkaan, Kymijoen sellaiseen kohtaan, jossa jokivarsi muodostaa jonkinlaisen kanjonin. Jokea reunastavat jyrkät kallioseinämät ja vesi virtaa alhaalla voimakkaana ja pyörteisenä. Paikassa oli tosi kaunista ja hiljaista, vain joen solina kuului kun oli hiljaa. Oltiin käymässä miehen ja lasten kanssa, mutta olisin voinut viettää paikassa yksin vaikka kokonaisen päivän, se oli täydellinen paikka hiljentyä ja poistaa kaikenlaiset stressit ja huolet hetkeksi mielestä.

Lapset eivät kuitenkaan kauan jaksaneet ihailla maisemia, kävelimme ehkä muutaman sata metriä joenrantaa reunustavaa polkua, tosin sitä ennen olimme kävelleet muutaman sata metriä metsäpolkua alas joenrantaan. Hiukan hirvitti kun joenrannan polun vieressä oli jyrkät pudotukset alas, joten onneksi lapset oli jo isompia. Tätä kohtaa jokivartta pääsisi kävelemään kahden-kolmen kilometrin pituisen matkan. Mielelläni tulisin tänne toisenkin kerran ja kuvaisin vaikka koko päivän, niin hienot maisemat siellä oli.

Kymijoen maisemaa.

Ensin saavuttiin poukamaan. Siellä vesi hehkui rannassa kultaisena/keltaisena ja kallion päälle oli kaatunut puu. Seuraavat kevättulvat vievät sen mennessään.

  




Poukaman jälkeen polku nousi korkeammalle.

Lapset kiipesivät alas rantaan. Joessa vesi virtasi tummana ja pyörteisenä. 

Tästä kohtaa polkua oli sellainen 10-15 metrin pudotus alas. Alhaalla vedessä näkyi pohjasta nouseva vesikasviröykkiö, joka oli vähintään viiden metrin korkuinen.

Rajatumpi versio samoista vesikasveista. Tuo kohta vedessä näytti kuin joltain nielulta. 
Otin monta kuvaa kultaisesta vedestä.

Pari lyhyttä videota:

video


video